Satakunnan vesikaaos ja Eurajoen suurtulvat ovat osa suurempaa muutosta

Juurisyy marraskuun tulviin on maapallon laajuinen ilmastonmuutos.

Sen seurauksena sääilmiöt ovat äärevöityneet. Sen alueelliset vaikutukset ovat kuitenkin erilaiset. 

Länsi-Suomessa muutos on johtanut sateisuuden lisääntymiseen. Nyt joet tulvivat rajusti Satakunnan lisäksi Pirkanmaalla ja Pohjanmaalla.

Tämä syksy on ollut Satakunnassa erityisen sateinen, jonka seurauksena maaperä oli jo
valmiiksi vettynyt. Tällöin vesi ei imeydy enää maaperään, vaan lähtee liikkeelle
pintavirtauksina.

Tulvaviikonlopun sääilmiö oli poikkeuksellinen. Ensin satoi paksu lumikerros, joka sään lämmetessä ja sateiden muuttuessa vedeksi suli pois. 

Satakuntaan muutamassa päivässä saatu sula- ja sadevesi vastasi noin kahden kuukauden normaalia vesimäärää. Sateet olivat poikkeuksellisen rankkoja.

Sula- ja sadevesi saivat aikaan yhdessä rajun hulevesipiikin, joka ei enää mahtunut vesistöihin, vaan vedet tulvivat yli äyräidensä lähes koko Satakunnassa.

• Eurajoessa mitattiin tulvan aikana tilastohistorian virtausennätyksiä Paneliankoskessa (60 m3/s) ja Pappilankoskessa (65 m3/s).
• Virtaukset olivat poikkeuksellisen suuria, sillä joen vuoden keskivirtaama on vain 8 m3/s.

Tilastollisesti tällainen tulva toistuu Eurajoessa 50 vuoden välein, mutta ilmastonmuutoksen edetessä suurtulvat todennäköisesti yleistyvät.

Sääilmiöiden lisäksi tulvien syntyä edesauttavat valuma-alueen tehokas ojittaminen. Monet
ojat ovat lähiaikoina ruopattu. Vesi virtaa niissä nopeasti tulvahyökynä jokiuomiin.

Eurajoen varrella on laajoja, tasaisia peltoaukeita, joilla peltojen pinnan ja jokiveden
pinnan korkeusero on suhteellisen vähäinen.

Lisäksi peltomaat ovat maatalouden koneellistumisen seurauksena tiivistyneet ja madaltuneet, eivätkä välttämättä läpäise vettä. Sadeaikoina vesi jää makaamaan painanteisiin tai lähtee pintavaluntana kohti jokiuomaa. Näin syntyvät Eurajokivarren laajat peltomaiden tulva-alueet.

• Marraskuun tulvat aiheuttivat lukuisia taloudellisia vahinkoja niin yksityisille ihmisille,
  yrityksille kuin yhteisöille. Pahan mielen määrää on vaikea mitata. 
• Tulvat aiheuttivat myös vakavia ympäristövahinkoja. Puhdistamoiden ja -pumpaamojen ihmisen terveydellekin vaarallisten jätevesien ohitusjuoksutukset, sekä niistä että pelloilta ja metsistä tulleet valtavat kiintoaines- ja ravinnekuormitukset pilaavat vesistöjä pitkäksi aikaa ja tekevät tyhjiksi jo tehdyt vesiensuojelutoimenpiteet.

Suomi ja varsinkin Länsi-Suomi on alavaa puolitasankoaluetta, jossa tulvia on pyritty
vuosikymmeniä ehkäisemään ruoppaamalla ojia ja jokiuomia yhä syvemmiksi. Siinä ei
kuitenkaan ole onnistuttu, vaan tulvat ja erityisesti talvitulvat ovat yleistyneet.
Ilmastonmuutoksen aiheuttamien sääilmiöiden seurauksena joessa virtaavat vesimäärät
ovat suurentuneet. 

Ruoppausten seurauksena veden virtaus kohti pääuomia on nopeutunut ja voimistunut hyökymäiseksi. Seurauksena ovat alavilla alueilla yleistyneet tulvat. On korkea aika myöntää, että tulvatorjuntaan tarvitaan uusia työkaluja.
Vesienhallinnan lähtökohdaksi on otettava vesien pidättäminen valuma-alueella ja
virtaamahuippujen tasainen, hidas purkautuminen jokiuomiin ja edelleen mereen.

• Tulvien vanhanaikainen, ruoppauksiin perustuva torjunta on tullut tiensä päähän.
• Vaihtoehtoisia tai täydentäviä torjuntakeinoja on olemassa. Kaikkia niitä yhdistää tulvatorjunnan valuma-aluekohtainen tarkastelu.
• Siksi Eurajoenkin tulvien torjunnassa on lähtökohdaksi otettava koko valuma-alueen vesitalous ja vesienhallinta. Tarkastelu on tehtävä kokonaisvaltaisesti valuma-alueen latvavesistä, keskusjärvien kautta laskujokeen asti.
• Kaikki toteutettavissa olevat uudet tulvasuojelun keinot on otettava käyttöön.

Alla on esitelty konkreettisia tulvasuojelun keinoja Eurajoen valuma-alueella:

1. Alueen järvien kuten Pyhäjärven, Köyliönjärven ja Ahmasjärven kykyä toimia
   vesivarastoina ja alapuolisen vesistön tulvan tasaajina tulee lisätä. Erityisesti Pyhäjärven
   vanhat säännöstelyohjeet eivät mahdollista uusissa ilmasto-olosuhteissa valuma-alueen
   tehokasta vesienhallintaa, siksi sen säännöstelyohjeita ja -käytäntöjä on muutettava. Myös
   Pyhäjärven alavat rannat ovat monin paikoin tulvaherkkiä. Siksi ne tulee nimetä
   tulvariskialueiksi, joilla tulee toteuttaa tulvasuojelutoimenpiteitä. 
2. Valuma-alueen metsä- ja pelto-ojien varsille perustettavat kosteikkoalueet, joiden
   vedenpidätyskykyä voidaan säätää esimerkiksi V-padoilla. Säädettävillä padoilla voidaan
   lisätä veden pidättymistä kosteikkoalueille tulva-aikoina.
3. Ennallistamiseen soveltuvien metsäalueiden kartoitus. Esimerkiksi alueet, joiden kuivatus
   metsätalouskäyttöön on epäonnistunut, voidaan ennallistaa suoksi tai muuksi
   kosteikkoalueeksi.
4. Ennallistamiseen soveltuvien peltoalueiden kartoitus. Esimerkiksi alavat tulvaherkät
   alueet, joiden viljelykäyttö on satovahingoista johtuen taloudellisesti kannattamatonta,
   voidaan ennallistaa kosteikoiksi.
5. Ennallistamiseen soveltuvien suoalueiden kartoitus. Esimerkiksi alueet, joiden
   turvetuotanto on lopetettu tai päättymässä, voidaan ennallistaa soiksi. Samoin suot tai
   soiden osa-alueet, joiden kuivatus on epäonnistunut tai jäänyt kesken esimerkiksi niiden
   suojeluarvon takia voidaan ennallistaa vettä varastoiviksi luonnontilaisiksi soiksi.
6. Ennallistamiseen soveltuvien kuivattujen järvien kartoitus. Eurajoen valuma-alueella on
   lukuisia kuivattuja järviä, joista osa voidaan palauttaa takaisin järviksi. Uusien järvialtaiden
   avulla voidaan parantaa valuma-alueen vesienhallintaa.
7. Ennallistamiseen soveltuvien kuivattujen jokiuomien kartoitus. Jossain tapauksessa
   myös itse joen osittainen ennallistaminen on mahdollista. Savi- ja hiekkamaiden joille,
   joihin Eurajoki kuuluu, on ollut tyypillistä jokiuoman meanderointi eli silmukointi. Joissain
   tapauksissa voi olla mahdollista vanhan jokiuoman ennallistaminen ja meanderoinnin
   palauttaminen. Näin voidaan tasata virtauksia.
8. Vesistöjen suojavyöhykkeiden laajentaminen yleisesti ja erityisesti tulvaherkillä alueilla.
   Oikein perustetuilla ja kasvillisuuden peittämillä suojavyöhykkeillä vesi pidättyy niille.
   Kasvukautena kasvillisuus imee osan vedestä käyttöönsä.
9. Eurajoen kohdennetun imuruoppauksen vaikutukset tulvatorjuntaan tulee selvittää.
   Selvityksen tulee ulottua koko jokialueelle.
10. Joki- ja ojauomissa voidaan toteuttaa luonnonmukaisia vesirakentamisen keinoja
    tulvahuippujen torjunnassa. Tällaisia keinoja ovat muun muassa monitasouomat ja
    säännöstelyaltaat. Nämä voivat toimia myös hyötykäytössä, kuten laidunalueina sekä
    kastelu- ja kalankasvatusaltaina. Myös kellus- ja ilmaversoisen kasvillisuuden niittäminen ja vieraslajien poistaminen veden virtauksen helpottamiseksi, ovat luonnonmukaista
    vesirakentamista keinoja, jotka vähentävät tulvariskiä.
11. Edellä mainittiin yhtenä tulvien synnyn syynä peltomaat, jotka ovat maatalouden
    koneellistumisen seurauksena tiivistyneet ja madaltuneet, eivätkä läpäise vettä.
    Kehittämällä maatalouden viljelymenetelmiä kuten suorakylvöä, vuoroviljelyä ja
    maanmuokkausmenetelmiä esimerkiksi rakennekalkitusta, vähennetään maaperän
    tiivistymistä ja madaltumista. Maatalouskoneiden tuotekehittelyssä tulee huomioida
    tekniset keinot, joilla estetään peltomaan tiivistymistä ja madaltumista ja samalla
    vähennetään peltomaiden tulvariskiä.
12. Eurajoen valuma-alueella on useita tulvariskialueita. Sen osoitti nyt koettu suurtulva.
    Pahimmat tulvariskialueet tulee kartoittaa. Henkilö- ja omaisuusvahinkojen välttämiseksi
    ainakin näillä alueilla tulee aloittaa tulvasuojelutoimenpiteet kuten esimerkiksi tulvavallien
    rakentamiset sekä viemäriverkostojen ja pumppaamojen tulvasuojelu. Pitkällä aikavälillä
    vanhojen viemäriverkostojen ja siirtoputkien uusiminen siten, että hulevedet eivät pääse
    niihin, on tehokas keino vähentää vahinkoja. 

Jokiuomien ruoppaaminen ei ole yksiselitteinen keino tulvien torjuntaan.

Kuten edellä on käynyt ilmi ruoppaaminen useimmissa tapauksissa vain lisää tulvariskiä ja
-vahinkoja.

Keskusteluissa on noussut esille kymmenen vuotta sitten vireillä ollut Eurajoen
yläjuoksun ruoppaussuunnitelma. Sen toteuttaminen ei olisi estänyt nyt syntyneitä
tulvavahinkoja Euran keskustaajaman alueella. Sen sijaan Eurakosken ja Panelian
taajamien tulvavahingot olisivat olleet nyt koettua suurempia. Koko Eurakosken padon
alapuolinen vesistöalue olisi ollut ennen näkemättömän tulvan vallassa.

Ruoppauksiin liittyy myös ihmiselle ja luonnolle vahingollisia ympäristövaikutuksia. Edellä
mainitussa ruoppaussuunnitelmassa vakavin oli joen pohjaan sedimentoituneiden
ympäristömyrkkyjen kuten elohopean nostaminen ja levittäminen ruoppausmassojen
mukana peltoalueille, josta se olisi edelleen päätynyt ravintoketjuihin.

Muita vahingollisia ympäristövaikutuksia ovat muun muassa koskialueiden hävittäminen ja lisääntyneen kiintoaineskuormituksen seurauksena kalojen kutualueiden ja muiden virtavesieliöiden elinalueiden liettyminen. 

Tulvasuojelulle tärkeiden rannan puiden ja pensaiden hävittäminen ja edelleen arvokkaiden jokivarren rantaekosysteemien tuhoaminen ja lajikadon nopeuttaminen uhanalaisten eliölajien elinympäristöjä tuhoamalla. Lisäksi joen retkeily- ja virkistyskäyttöarvo laskee ja monien niihin liittyvien toimien kuten esimerkiksi joenvarsipolkujen ja melonnan rantautumispaikkojen suunnittelu ja toteutus hankaloituu tai estyy.

Jokainen voi omalla tavallaan toimia tulvasuojelun puolesta

Vesiensuojeluyhdistys on tuonut jo pitkään esille huolensa Eurajoen valuma-alueen
tulvaherkkyydestä. 

• Valituksessaan Vaasan hallinto-oikeuteen vuonna 2018, koskien yläjuoksun ruoppauslupaa, yhdistys esitti vaihtoehtoisena toimenpiteenä imuruoppausta, mutta siihen eivät päättäjät tarttuneet.
• Vuoden 2019 alussa yhdistyksen aloitteellisuuden tuloksena Euran kunta, ELY -keskus ja Pyhäjärvi-instituutti ryhtyivät selvittämään Euran keskustaajaman tulvatorjuntaa luonnonmukaisen vesirakentamisen keinoja hyväksi käyttäen. Valitettavasti hankkeesta myöhemmin luovuttiin. 
• Syksyllä 2019 yhdistys jätti ELY-keskukselle aloitteen Pyhäjärven säännöstelyohjeiden muuttamiseksi, siten että järven säännöstely mahdollistaisi koko Eurajoen valuma -alueen tulvien hallinnan. ELY antoi aloitteeseen kieltävän päätöksen, vedoten sen aiheuttamaan mielestänsä kohtuuttomaan työtaakkaan ja intressiristiriitoihin. Valtakunnallisesti vastaavan laatuisia säännöstelyohjeiden muutoksia on kuitenkin toteutettu. 
• Vielä tänä syksynä yhdistys jätti aloitteen Euran tekniselle lautakunnalle Vesihuoltolaitoksen riskienhallinnan parantamiseksi koskien vesilaitoksen pumppaamoja.
• Vesiensuojeluydistys on myös omilla toimilla pyrkinyt parantamaan valuma-alueen vesienhallintaa
  ja näin vähentämään Eurajoen tulvariskiä. Yhdistys on jo kuuden vuoden ajan rakentanut Euran ja
  Eurajoen kuntien rajalla sijaitsevalle Kakkerinsuolle käsipatoja. Tähän mennessä suolle on
  rakennettu jo kaksitoista patoa. Suo on osa pinta-alaltaan 365 ha laajaa soidensuojelualuetta. Patoja on rakennettu muun muassa vesien pidättämiseksi ja varastoimiseksi suoalueelle. Vaikka padot ovat suhteellisen pieniä, niin 12 padon vesienhallintaa ei tulvasuojelunkaan kannalta voida pitää enää merkityksettömänä. Yhdistyksen on tarkoitus jatkaa ennallistamistoimia Kakkerinsuolla ja muillakin soveltuviksi osoittautuville alueiksi, kuten esimerkiksi Juvajoen valuma-alueella.

On syytä muistaa, että ilmastonmuutos on globaali ilmiö, jonka aiheuttamien luontokatastrofien kestävään ratkaisemiseen tarvitaan maapallon laajuista yhteistyötä ja kaikkien tahojen sitoutumista.

Kansainvälisiä ilmastosopimuksia kuitenkin tarvitaan paikallisella tasolla, jotta alueen tulvat voidaan saada hallintaan kestävästi. Meillä ei siis ole paikallisella tasolla käytettävissä kaikkia keinoja tulvien torjuntaan. 

Kuitenkin edellä esitetty Eurajoen valuma-aluetta koskeva keinovalikoima on laaja ja kaikkiin niihin löytyy konkreettisia toteuttamiskohteita omalta valuma-alueeltamme. Tarkoituksellisesti osa kohteista on jätetty mainitsematta, jotta keskustelu pysyisi tulvasuojelussa. Kaikki esitetyt keinot ovat myös toteuttamiskelpoisia. Niiden toteuttaminen vaatii kaikkien tahojen vastuunottoa ja tahtoa toteuttaa vesienhallintaa kokonaisvaltaisesti.

Tulvat tulee torjua kestävästi, kaikki osapuolet ja luonto huomioon ottaen.

Seppo Varjonen
puheenjohtaja
Eurajoen vesiensuojeluyhdistys ry